Unelmoimme maaperävallankumouksesta! Sosiologi Henri Lefebvre sai ajatuksillaan kaupunkitilasta aikaan muutoksen, jossa tilallisuus tuli teoreettisen ajattelun lähtökohdaksi ja valui käytäntöön eri aloille. Samanlaista odotamme tapahtuvan maalle. Yhden tien tulevaisuudelle voisi tarjota filosofi Bruno Latour, joka kirjoittaa maasta poliittisena toimijana. Hänen mukaansa maa muodostuu erilaisista liittolaisuuksista ja koalitioista, kuten kasveista, eläimista, mikro-organismeista mukaanlukien ihmiset. Maata ei voi ottaa haltuun, sillä se ylittää aina ihmisen pyrkimykset. Olemme maasyntyisiä ja riippuvaisia hyvin ohuesta maakerroksesta vähän samaan tapaan kuin elämää ylläpitävästä ilmakehästä. Tai voimme lähteä vähän kauempaa ja pyytää mystikko Hildergard von Bingeniä johdattajaksemme. Voimme tulkita hänen viriditaksen, vihreän elämänvoiman kytkevän yhteen hengellisen, ruumiillisen ja ekologisen tason. Häiriöt näissä elämänvirroissa vaikuttavat väistämättä toinen toisiinsa. Bingenin kautta voisimme löytää uuden hengellisen ja ekologisen teologian, joka lähtee liikkeelle äiti maasta ja maaperästä käsin.
Vallankumousta odotellessa nivomme tässä blogissa yhteen teemoja maaperästä mikrobiaalisesta tasosta planetaarisuuteen ja kerromme myös mitä olemme tässä hankkeessa tehneet. Tule mukaan tekijöiden joukkoon!
Kirjoituksia Maasta
Monilajisesta hoivasta
Maaperämikrobit ovat hoivanneet ihmisiä satojentuhansien vuosien ajan.Taidehistorian väitöskirjatutkija Suvi Vepsä pohtii monilajista hoivaa ja sen ulottuvuuksia kulttuurissamme laajasti. Vepsä työskenteli Rantalan kanssa Ranskassa keväällä 2023 osana osallistavaa tieteellistä tutkimustaan monilajisesta taiteesta. Kuvat noista hetkistä. Teksti on kirjoitettu alun perin keväällä 2023.
Nuoret tutustuivat tutkimukseen ja vanhan kaivosalueen maaperään Kemijärvellä
Maaperän mikrobien ja mikroskooppisten eläinten muodostamat yhteisöt luovat maaekosysteemien perustan, josta kaikki eliöt ovat riippuvaisia. Koska ne ovat ihmissilmin näkymättömiä, ne voivat helposti jäädä abstrakteiksi. Poikkitieteellinen, taidetta ja tiedettä yhdistävä projekti pyrki välittämään ymmärrystä maaperän tärkeydestä nuorille omakohtaisten ja yhteisöllisten kokemusten avulla. Samalla opiskelijoille tarjottiin käytännön kosketus tieteellisen tutkimuksen periaatteisiin ja käytäntöihin.